28. kesäkuuta 2013

I love this feeling

Matkalaukkujen kanssa jouduin tosiaan pitkään työtä tekemään että kaikki tavarat sain ahdettua kirjaimellisesti mukaan ja tilaa kun piti jättää vielä ostoksille/tuliaisille. Vaellusleiri ei ehkä ole varusteiltaan mikään helpoin; vaelluskengät, makuupussi ja itse rinkka vievät tosi paljon tilaa. Lopulta päädyin pakkaamaan ruumaan menevät tavarat tuohon rinkkaan, kun se matkalaukussa olisi vienyt puolet sisällöstä..


Suomi-tavaroitakin pitää totta kai olla kotimaasta muistuttamassa vaikka toivottavasti ei kahdessa viikossa kerkeä koti-ikävä iskeä.


Ja tässä sitten kaikki matkatavarat vihdoin sullottuna pakettiin ja voin sanoa että tuo rinkka painaa paljon.

Mutta palaillaan kunhan minä palaan Suomeen tai jos Italiassa kerkeän hetkeksi koneen ääreen istumaan. Luultavasti en.


ps. Olo on ihan käsittämättömän onnellinen, sanoinkuvaamaton ja huippu!!! Tältä se siis tuntuu kun unelmista tulee totta, suosittelen muillekkin.
Ciao ciao ciao!!

Ciao ciao!!

Kerkesinpäs luoda tämän blogin, matkalaukun kanssa taistelu vei aikaa mutta ottelu päättyi kuitenkin pienin myönnytyksin minun voittooni.

Mutta tosiaan tämän blogin sisältö liittyy tavalla tai toisella matkailuun ja tulee elämäni aikana toivon mukaan täyttymään paljon. Monta vuotta olen ulkomaille pääsystä haaveillut ja parin päivän päästä ei sitten vihdoin ollakkaan Suomen maankamaralla vaan Pohjois-Italiassa kansainvälistä vaellusleiriä aloittelemassa. Yay!

Leiri on Rotary-järjestön järjestämä yksi nuorten vaihto-muodoista, kestää kaksi viikkoa, kielenä on englanti ja painottuu jollekkin teemalle. On surffausta, kaupunkielämää, erilaisia urheilupainotteita ja minun leirini keskittyy vuorilla vaeltamisen ympärille. Tosin tiedossa on myös autourheilua huippuautoilla huippukuskien kanssa formularadalla, jonkunlaista extreme-puistoa ja shoppailua, vapaa-aikaa ja italialaista hyvää ruokaa. Että olo on ollut jo reilut puoli vuotta malliin can't wait!!

Tällä hetkellä perhosia jo rutkasti mahan pohjassa eikä hymyilyä voi lopettaa joten luultavasti unettomia öitä tiedossa mutta se ei haittaa. Sen lisäksi että tämä on oikeastaan ensimmäinen ulkomaanreissuni, edessä on myös ensimmäinen lentomatka.. Mutta erästä venäläistä mansikkapellon työkaveria lainatakseni on vaan sanottava yhtä iloisesti itselleen: "Super!!! Enjoy! Super!!"
Ja nauttimaan tulen ihan varmasti, siitä ei ole pelkoa.